Selle Français

Ensimmäisen kerran luin tästä rodusta eräästä paksusta hevostietokirjasta, jonka nimi oli muistaakseni ytimekkäästi "Suuri hevostietokirja". Yksi kirjan osioista sisälsi roppakaupalla kuvia eri hevosroduista, joiden alle oli koottu hieman perustietoja kyseisestä rodusta. Tämä olikin ehdottomasti suosikkiosani kirjasta. Selailin lehtiä katsellen hevosten kuvia ja haaveilin omasta hevosesta, arvaillen minkä rotuinen se tulisi olemaan. Muistan hyvinkin selkeästi istuneeni eräänä päivänä isosiskoni kanssa kirjaa selaillen kun oikeanpuoleisen sivun vasemmasta alakulmasta silmiini osui kuva hyppäävästä hevosesta. Kuvan alapuolella luki Selle Français. Erikoista tästä tekee se, että sanoin "Tämän rotuisen hevosen minä sitten haluan". 

Kukapa olisi uskonut, että minulle ihan oikeasti, vuosien kuluttua päätyisi juuri tämän rotuinen hevonen?

Rodun alkuperäinen nimi Cheval de Selle Français on ranskaa ja suomessa rotua kutsutaan usein suomalaisittain joko ranskalaiseksi ratsuhevoseksi tai ranskalaiseksi puoliveriseksi. Jo nimestäkin voi päätellä rodun alkuperämaan ja nykyisten ratsuhevosten esi-isät olivat Normandiassa yleisesti käytettyjä ulkonäöltään karkeita, mutta sitkeitä yleishevosia. 1800 -luvulla englannista tuotiin maahan jalompia hevosrotuja, joihin kuului muunmuuassa englantilaisia täysiverisiä ja norfolk roadstereita. Näitä rotuja risteytettiin paikallisten hevosten kanssa ja risteytyksistä kehittyi kaksi eri hevostyyppiä. Norfolk -risteytyksistä kehittyi nopea vaunuhevonen, josta kehitettiin ranskanravuri, kun taas täysiveriristeytyksistä kehittyi niin sanottu anglonormanni, joka yhä edelleen jakautui kahteen eri luokkaan: työ -ja ratsuhevosiksi. Näistä ratsuhevosista kehitettiin ajan kanssa nykyinen ranskalainen puoliverinen.

Toisen maailmansodan jälkeen laadukkaiden ratsuhevosten kysynnän lisääntyessä rotua paranneltiin useilla eri roduilla, kuten monia muita eurooppalaisia puoliverisiäkin. Muista roduista poiketen selle francaisiin risteytettiin kuitenkin myös ranskanravuria, joka näkyy yhä edelleen aavistuksen verran hevosten rakenteessa. Nykyään selle francais -kantaan luetaan myös monet täysiveri -ja arabiristeytykset, sillä jo rotua kehitettäessä käytettiin paljon arabialaisia ja angloarabeja.

Ranskalainen puoliverinen on rakenteeltaan tyypillinen eurooppalainen puoliverinen. Se on kevyt, laadukas ja rakenteeltaan loistava ratsu. Pää on toisinaan aavistuksen karkea, muistona ranskanravurista. Kaula on pitkä ja ylälinja hyvä, hevosilla on loivat lavat ja vahva runko, sekä voimakkaat lautaset. Niillä on vahvat ja hyväniveliset jalat, hyvä luusto ja matkaavoittavat, tarmokkaat liikkeet.

Luonteeltaan rotu tunnetaan hyvin älykkäänä ja energisinä hevosina, ollen samalla hyvin tasaisia suorittajia mikä tekee niistä optimaalisia kilpahevosia. Ne ovat myös perusluonteeltaan tasaisia ja helppoja kouluttaa.

Rotu ei ole kovin yhtenäinen sen menneisyyden takia ja yhä edelleen rodun edustajista löytyy sekä kevyt, että raskasrakenteisia hevosia. Tämän takia rodun edustajat jaetaankin kolmeen pääryhmään: kilparatsuihin, laukkaratsuihin ja yleisratsuihin. Kaikkein arvostetuimpia ovat kilparatsut ja ne ovatkin menestyneet loistavasti niin este, koulu -kuin kenttäratsastuksessakin. Kuuluisimpia ranskalaisia puoliverisiä ovat esimerkiksi Galoubet, I Love You, Baloubet du Rouet ja Calvados. 

Ready on syntynyt rodun kotimaassa Ranskassa Haras De Talma -nimisessä siittolassa. Emän puolelta suku on hyvinkin pitkälti ranskalaista, mutta isä on Hannover nimeltään For Pleasure, jonka isä taas on Selle Francais -rotuinen Furioso II. Molemmilta puolilta siis löytyy ranskalaista, mutta isän puolelta mukaan astuu hyvinkin nopeasti täyttä verta, englantilaista täysiveristä. Omien kokemusteni mukaan rotu on ainakin vakuuttanut minut aika hyvin, vaikka jokainen hevonen onkin tottakai erilainen. Ainakin Ready on fiksu, helppo käsitellä ja rakastaa hyppäämistä ja vauhtia. 

Onko sinulla kokemusta kyseisen rodun edustajista?