Tänään juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivää, jolloin me suomalaiset muistelemme sotiemme veteraaneja. Hevosihmiset kuitenkin suuntaavat ajatuksensa myös meitä sodissa palvelleelle, ikiomalle rodullemme: suomenhevosille. Suomenhevoset hoitivat niin tykkien vetämisestä, kuin haavoittuneiden kuljetuksestakin ja ne olivat korvaamaton apu taistelutantereella, päästen paikkoihin, joihin moottoriajoneuvoilla ei päässyt. Talvi -ja jatkosodissa menehtyi yhteensä yli 20 000 hevosta ja koskettavia ovat ne lukuisat tarinat, joita näistä suomalaisista sotahevosista kuullaan.
Myös itse olen päässyt nauttimaan näiden varmajalkaisten ja monipuolisten hevosten seurasta. Nuorempana ratsastin tallilla, jossa ehdoton enemmistö hevosista oli liinaharjaisia suomenhevosia ja varsinkin tammat Pouta ja Liina kuuluivat suosikkeihini. Muutama vuosi siis vietettiin suurimmaksi osaksi suomenhevosten selässä, vaikka muunkin rodun edustajilla ratsastin. Näillä hevosilla opin kunnolla ratsastuksen perusteet.
Olen nähnyt monenlaisia suomenhevosia, joten joukkoon on mahtunut sekä niitä kovatahtoisia ja hieman "jyriä"hevosia, mutta suurin osa on ollut erittäin miellyttämisenhaluisia, kovia työntekijöitä ja todella ihania hoitaa ja ratsastaa. Muutaman kerran pienempänä kävin hoitelemassa tuttuja ravisuokkeja ja kerran pääsin näillä ratsastamaankin. Nämä hevoset olivat todella helppoja käsitellä ja ratsuinakin toimivat järkevästi, vaikkeivat paljoa osanneetkaan.
Kerran olen myös päässyt ratsastamaan yhtä erityisen ihanaa piensuokkia, jolla ratsastus oli pelkkää nautiskelua -niin hyvin koulutettu ja ratsastettu se oli. Useampaan kertaan olen myös päässyt nauttimaan täällä blogissakin mainitun Tiltukan seurasta, joka on entisestään vahvistanut positiivista kuvaa rotunsa edustajista. Tiltukka on aikaisemmin kilpaillut aluetasolla esteitä, ollut ratsastuskoulussa opetushevosena ja toimii tällä hetkellä loistavana harrastekaverina yksityistallilla.
Kenties päällimäisenä mielikuvana suomenhevosista minulla onkin niiden uskomaton monipuolisuus. Olen kuullut hevosista joilla on kilpailtu sekä raveissa, kuin monissa ratsastuksen lajeissa -jopa yhtäaikaisesti! Harva hevonen siihen pystyy.
Kenties suomenhevonen ei olisi minulle ensimmäinen rotuvalinta omaa hevosta valittaessa, mutta jos joku antaa minulle mahdollisuuden ratsastaa tällä kotimaisen rodun edustajalla, en epäröi hetkeäkään. Paljosta olemme näille eläimille velkaa. Nämä hevoset ovat auttaneet maatalon töissä, sodissa ja jatkavat yhä edelleen mitä loistavimpina harrastus -ja kilpakumppaneina. Voimme olla ylpeitä omasta, hienosta rodustamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti