Vuoden 2004 kesällä saavuimme Hollannista lomalle maalle, jossa minua ja siskoani odottikin ihana yllätys: kaksi pientä kissanpentua aitan rappusilla olevassa häkissä. Uroskissoja molemmat, toinen musta valkoisilla merkeillä ja toinen harmaaraidallinen. Yhteisymmärryksessä päätimme siskoni kanssa kummasta kissasta tulee kumman oma. Minä sain harmaan ja nimesin sen Viiruksi. Musta kissa puolestaan ristittiin Pikiksi.
 |
| Kaunis kissanpentuni Viiru |
Se kesä vietettiinkin ahkerasti kissanpentuja hoitaen ennen kuin oli aika palata takaisin Hollantiin talven ajaksi. Seuraavan talven kissat viettivät maalla isovanhempieni hoteissa, ennen kuin palasimme takaisin Suomeen. Piki ja Viiru olivat parhaita kavereita, muistan niiden välillä vaanineen toisiaan ja sitten juosseen pihamaata ympäri huimaa vauhtia, samalla leikkien. Pikillä oli pienenä aivan jättimäiset korvat ja se näyttikin välillä aivan lepakolta, kun taas Viiru oli hieman sopusuhtaisempi. Kissat olivat alusta asti ulkokissoja, kuten kaikki kissamme ovat olleet ja ne nukkuivatkin yhdessä navetan ylisillä heinäkasoissa, pyydystäen päivisin hiiriä.
Yhä edelleen nyt jo pian kymmenvuotias Piki elää maatilalla, heinäkasoissa nukkuen ja hiiriä pyydystäen. Viiru vain puuttuu rinnalta. Jossain vaiheessa vuotta 2006 Piki hävisi
yllättäen omille matkoilleen, ollen poissa neljä kuukautta. Muistan istuneeni koulubussissa parhaan kaverini kanssa, piirtäen jotain vihkoon jossa oli mustan kissan kuva. Näytin
kuvan kaverilleni: "tälläinen kissa meiltä on hävinnyt" -sanoin. Kaverini tunnisti kissan heti ja ilmoitti nähneensä saman näköisen kissan naapurissaan. Niinpä Piki löytyi ja pääsi kotiin, mutta pian kissan löytyimisen jälkeen katosi Viiru -eikä tullut enää takaisin. Mikä lie koitunut raidallisen kissani kohtaloksi? Kenties ilves nappasi karkulaisen, kenties Viiru eksyi toiseen taloon ja elelee siellä edelleen. Veikkaisin ensimmäistä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Tuon yhden karkureissunsa jälkeen Piki on pysytellyt lähellä kotia, vaikka metsästyretkille saattaakin hävitä useammaksi päiväksi kerrallaan. Piki onkin mitä ihmisrakkain kissa ja koiramaisiakin piirteitä hänestä löytyy, muunmuuassa hetken huutelun ja viheltelyn jälkeen nurkan takaa laukkaa lihava musta karvapallo, suoraan jalkojen juureen kiehnäämään. Korvan takaa oikeasta kohtaa rapsuttamalla hän jopa kumartaa, tuskin tiedostaen tätä temppue itsekään. Piki myös seurailee ahkerasti tilan touhuja, juosten usein perässä kenties rapsutusten toivossa ympäri tiluksia, eikä pelännyt kesällä lomaillutta Readyakaan vaan mahtui hyvin samalle laitumelle metsästämään, joskin pysytellen pienen välimatkan päässä.
 |
| Vanhaherra Piki |
Kerran muistan Pikin joutuneen eläinlääkärin käynnille onnistuttuaan jotenkin repäisemään silmästään vilkkuluomen, saaden samalla arven silmän yläpuolelle. Koko automatkan laatikossa kulkiessaan kissa tuntui pelkäävän henkensä edestä, mutta antoi kuitenkin eläinlääkärin tehdä tehtävänsä ja mitään vakavampaa ei sattunut. Muuten Piki onkin ikäisekseen kissaksi oikein hyväkuntoinen ja elää toivottavasti vielä monen monta vuotta!
Lisää osia "elämäni eläimet" -sarjaan tulossa myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti