Vuoden ensimmäiset kilpailut kävin hyppäämässä Helmikuussa Kimmon tallin alue-estekisoissa valmentajani kanssa. Ratsuina toimivat Rommi 80 cm luokassa ja Lettu 90 cm luokassa. Kisat sujuivat kokonaisuudessaan hyvin, pienemmästä luokasta 4 vp. ja isommasta puhdas rata. Sijoituksille aika ei riittänyt, mutta hyvällä fiiliksellä lähdettiin kotiin.
Näiden kilpailujen jälkeen vuorossa olivat muutamat tallikisat, joista sain useamman ruusukkeenkin mukaan - mm. Sorsis Pro Rider Cupin voitti koulupuolella, helppo A -tasolla. Hyppäsin myös Readylla ensimmäisen "kisaratani" tallin harjoituskisoissa, luokkana huima 65-75 cm luokka, tuloksena puhdas rata. Ajan puolesta olisimme voittaneet, mutta hyppäsimme luokan ulkopuolella. Näissä karkeloissa hyppäsin myös Rommilla, tuloksena valitettavat 8 vp. oman huonon ratsastuksen takia.
Toukokuun lopussa alkoikin minun ja punaisen ratsuni virallinen kilpaura. 20. Toukokuuta suuntasimme Kiuruvedelle seuraestekilpailuihin, joissa hyppäsimme 80 cm ja 90 cm luokat. Tuloksena pienemmästä sinivalkoinen ruusuke puhtaan radan ja nopean ajan ansiosta ja isommasta luokasta 4 vp. yhden kiellon takia. Ei olisi paremmin voinut yhteinen kausi lähteä käyntiin!
Kesäkuun ajan jouduimme pitämään kisataukoa kyytien takia, mutta menestys jatkui jo seuraavissa kilpailuissa kun suuntasimme Suonenjoelle seurakarkeloihin hyppäämään 90 cm luokan. Mukana oli myös Mutu -nuorukainen, jonka kanssa ratsastin helppo:B ohjelman, sekä hyppäsin 80 cm luokassa. Kaikki sujui jännityksestä huolimatta melko mallikkaasti, Mutu sai ensikosketuksen kisamaailmaan ja Ready toi jälleen voiton kotiin 90 cm luokassa!
Jo samana viikonloppuna urakka jatkui Rautalammin alue-estekilpailuissa, joissa hyppäsimme jälleen 80 cm ja 90 cm luokat, joista korkeampi oli tyyliarvostelu. Ensimmäisestä luokasta suoriuduimme puhtaasti ja tasaisesti, vaikka hevonen ei parhaimmillaan ollutkaan. Tulos riitti kuitenkin viidenteen sijaan ja keltaiseen ruusukkeeseen. Seuraavassa luokassa Ready oli jo parempi ja saimmekin melko hyvät pisteet 36,5, joka riitti neljänteen sijaan ja pian ratsun suitsia koristi punainen ruusuke!
Seuraavat kilpailut järjestettiin Pieksämäellä viikon kuluttua ja luokkina jälleen kasi -ja ysikymppi. Tällä kertaa ensimmäisessä luokassa valitettavasti kommunikaatiovirhe johti yhteen kieltoon, mutta ysikympissä uskalsin jo ratsastaa paremmin ja sujuvalta tuntuneen perusradan jälkeen uskalsin tehdä uusinnassa yhden tiukemman tien, jonka ansiosta aika riitti neljännelle sijalle ja ruusukekokoelma jatkoi kasvamistaan!
Ensimmäiset kilpailut sadesäällä aikaisempien aurinkoisten kisapäivien jälkeen koittivat Kontiolahdella, Joensuun Ratsastuskeskuksen alue-estekilpailuissa, joissa hyppäsimme jälleen jo tutuiksi tulleet luokat. 80 cm luokassa mokasin itse sarjalle sisääntulon, mikä johti yhteen tiputukseen, mutta muuten rata oli melko hyvä ja 90 cm olikin jo helpon ja sujuvan tuntuista. Isommasta luokasta selvisimme kolmannelle sijalle, saaden valkoisen ruusukkeen. Oli muuten erikoista olla tuolla kisoissa, sillä vuosia sitten kävin yhdellä ratsastustunnilla kyseisessä paikassa. Olin juuri saanut uuden kypärän ja innoissani menin isolla suomenhevosella kevyttä ravia ympäri maneesia. Nyt kilpailin omalla hevosellani ja sijoituinkin vielä, niin ne unelmat vain tuppaavat toteutumaan.
Takana olivat nyt jo viidet kilpailut, jokaisesta olimme suoriutuneet hienosti, joten oli korkea aika siirtyä eteenpäin. Niinpä suuntasimme Savonlinnaan aluekilpailuihin, joissa hyppäsimme ensimmäisen metrin luokkamme. 90 cm luokkakin tuntui nyt jo pieneltä ja rutiinilla suoriuduimme radasta puhtaasti, napaten mukaan vihreän ruusukkeen ollen sijalla 12. Metrin radankävelyssä osa esteistä näytti valtavalta, mutta hevosen selkään päästyäni kaikki jännitys oli kadonnut, esteet olivat helpon näköisiä ja olo varma. Hienosti selvisimmekin radasta, tuloksena tuplanolla ja sija 11/43! Siispä mukaan kävin hakemassa myös toisen ruusukkeen, fiilis oli tottakai loistava!
Pian elettiinkin jo syyskuuta, mikä tarkoitti meille seurakilpailujen kuukautta. Ensimmäisenä vuorossa olivat Pieksämäellä järjestetyt seurakarkelot, joista ysikympistä ja metristä hevonen poimi jälleen mukaan kaksi sinistä ruusuketta, kuskin mokailuista huolimatta! En antanut hevosen laukata tarpeeksi ja toin tytön monelle esteelle ihan liian pohjaan, mutta hienoakin hienompana pieni punainen antoi kaikkensa, korjasi kuskin virheet ja hyppäsi kaiken epäröimättä.
Ja sitten koitti meidän kauden ehdoton kohokohta, nimittäin Kuopion Ratsastajien seuramestaruudet, joissa hyppäsimme jälleen 90 cm ja 100 cm luokat. Maailman hienoin hevonen hoiti homman kunnialla kotiin, vieden minut ysikympissä toiselle sijalle viidenkymmenen ratsukon joukosta, mikä tarkoitti samalla myös KuoR juniorihopeaa! Metrin radalla aika ei riittänyt sijoitukseen, mutta rataan olin enemmän kuin tyytyväinen ja tuplanollat, sekä ruusukkeet takataskussa matkasimme kotiin entiseltä "kotikentältä".
Hetken aikaa tuli taas taukoa kisoista seuramestaruuksien jälkeen, kunnes päätimme lähteä Pohjois-suomen aluemestaruuksiin Haapavedelle hyppäämään. Näistä kisoista en koskaan saanut postaustakaan tehtyä, sillä materiaalit eivät ole saapuneet käsiini vieläkään. Pieniä mokia lukuunottamatta radat olivat ihan hyviä ja tuntuivat todella pieniltä! Sijoituimmekin molemmissa luokissa ja mukaan tarttui vihreä ja keltainen ruusuke, sekä kukkanen muistoksi.
Pienellä ilmavaralla metrin okserilla!
Näiden kilpailujen jälkeen tulikin olosuhteiden pakosta useamman kuukauden kisatauko, milloin lomamatkan, milloin aluvalmennusten ja kyytiongelmien takia. Sunnuntaina pääsimme vihdoin lopettamaan onnistuneen kautemme Joensuun Ratsastajien alue-estekilpailuihin, jotka olivat samalle ensimmäiset hallikilpailumme, luokkina tutut 90 cm ja 100 cm. Tarkempaa kisakertomusta löytyy blogin puolelta, mutta hienosti siis meni, vaikka meidän ruusukeputki päättyikin kauden viimeisiin kilpailuihin. Tällä kertaa kuitenkin molemmat radat sujuivat jo ihan rutiinilla ja esteet tuntuivat pieniltä!
Kokonaisuudessaan kausi meni loistavasti, hevonen ja kuski pysyivät terveenä ja lyhyestä yhteisestä taustasta huolimatta pärjäsimmekin melko hyvin kaikissa kilpailuissa joihin osallistuimme. Voin vain olla kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus kilpailla näin hienon hevosen kanssa, joka todella rakastaa hyppäämistä, enkä olekaan nähnyt yhtä ainutta hyppykuvaa, jossa Readyn korvat eivät sojottaisi innoissaan eteenpäin. Helppoa ei aina ole ollut ratsastaa, mutta kun itse on sataprosenttisesti menossa mukana ja uskoo itseensä, antaen samalla työrauhan hevoselle, hoitaa se kyllä homman kotiin ja on jo nyt antanut minulle aivan uskomattomia kokemuksia. Innoissani odotan ensi kautta ja varmalla mielellä pystymme keväästä siirtymään 110 cm luokkia hyppäämään. Olemme halunneet aloittaa todella rauhallisesti, saada paljon ratoja alle pienemmistä luokista ja lähteä isompiin vasta kun pienemmät tuntuvat helpoilta ja sujuvat rutiinilla. Tiedän, että Readylla ei kapasiteetti ihan heti lopu, joten tuon hevosen kanssa pääsee varmasti eteenpäin ja oppii jatkuvasti uutta ratsastuksesta!
Kiitos loistavasta kaudesta Ready!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti